Niin yksinkertaista

"It seems too simple to be true... because how many books, how many libraries, how many cd's, how many teachers - how many stories... Can it all be pointing to this simplicity - what a joke, what a strange thing - that I simply am." -Mooji-

Inhimillisyyden alue

Kun löydät vapauden ja opit luottamaan sen pysyvyyteen, olet yhä tavallinen ihminen.

On sellainen harhaluulo, että vapaa ihminen on jollain tavoin täydellinen ihminen. Se lienee osa sitä harhaluuloa, että vapauden tavoittelu tähtää siihen, että itsellä olisi loputtoman hyvä olla.

Vapaus ei ole vapautta ikävistä tuntemuksista. Vapaus on ikävistäkin tuntemuksista nauttimista.

Ihminen on aina ihminen, ei koskaan täydellinen. Sillä vajavaisuus on inhimillisyyden olemus. Jos vapaus merkitsisi täydelliseksi tulemista, ei vapaa ihminen olisi enää ihminen.

Täydellistä on tietoisuus, absoluuttinen, joka sisältää kaiken ja on tyhjä.

Vapauden oivallus ei poista kerralla inhimillisyytemme pölyä. Kiinnikkeitä on niin kauan kuin niitä jokaista ei ole kohdattu. Kohtaaminen on tietoiseksi tulemista, vapautumista, mutta jäljelle jää aina tietty inhimillisyyden alue. Inhimillisyyttä on se, mistä olemme tietoisia, mielen ominainen reaktio, joka perustuu opittuihin malleihin, mutta jonka annamme tulla, olla, ja mennä. Vapaa ihminen hyväksyy olevansa epätäydellinen - ihminen! 

Kun tähän inhimillisyyden alueeseen ei samastu, voi nauttia täydellä sydämellä ihmisyyden kaikista puolista. 

Muuttuu oman tarinansa minä-hahmosta kaikkitietäväksi kertojaksi.
Oman tarinansa lukijaksi, joka kokee tapahtumat ja tunteet, mutta tietää koko ajan, että ne eivät ole todellisuus. Sulkee kirjan kannet, vapaus. Avaa kannet uudelleen, päättää itse, kuinka tarina kulkee.

There is no doubt

Kun päästät otteen minuudestasi, mitä jää? 

Koko universumi.

Kotiinpaluu

Palaa vapauteen
joka hetki
palaa kotiin

Koti on se mikä ei koskaan katoa

Palaa kotiin,
olet vastuussa vapaudestasi

Vapaata seuraa

Ihmiset ovat yhtä
mutta jotkut meistä ovat maistaneet vapautta.
Ja kun vapautta on maistanut, ei sitä makua unohda.

Toisten kanssa eläminen, vapauden sovittaminen siihen
kuinka poukkoilevaa
kun tietää ihmismäisyytensä, näkee sammuvan valon
tahtoo sen syttyvän taas ja pysyvän siinä
vaan ei riitä, ei vielä osaa

Syy ei ole toisessa,
ei koskaan muussa kuin omassa valinnassa

mutta ei ole väärin kaivata sellaista seuraa
joka ei vedä valoa syrjään
vaan levittää vapauden keskelleen.

Outona jatkuu elämä niin kauan
kuin vapaus leijuu sormenpäiden yllä.

Ei voi tarttua mihinkään
ei varsinkaan vapauteen.

Ja niille, jotka eivät vapautta kuule
eivät sen makeutta aavista,
on turha selittää.

Mutta yksin
ei ole enää koskaan.

Mitä tehdä tarinalla?

Katselen ulos linja-auton ikkunasta kaupungissa
jossa olen vain käymässä
auringon valo pitkästä aikaa kirkas, marraskuu
ihmiset, tietoisuuden tietämättömät valot
kulkevat katuja
ja mieleni, välineeksi annettu,
synnyttää mietteitä, mielteitä, kuvia ja kuvitelmia

Tarinakone raksuttaa.
Tietoisuuden kuplinta
on kuin unta, enhän siihenkään samastu
Voin tehdä tarinalla mitä haluan.
Se on ihana sanojen täkki
merkityksien kimaltava verho
ja katselen sitä kuin filminauhaa mieleni heijastumaa

Maailma muuttuu kerrotuksi
- kertomus sulkeutuu kansiin
ja jää jäljelle todellisuus

Kirkas tarina on mieleni määränpää
- minä pysyn vapaana. 

 

Mieli on vahvaksi rakennettu,

mutta sen linnake on jo sortunut.

Minä olen vailla itseäni.

Kuka minussa suree?

Tarinoita minusta ja maailmasta

Että minä synnyin tytöksi
       jota pumpulissa pyöritettiin ja vaikenevaksi opetettiin
Että minä kasvoin katse kauas suunnattuna
       silti yksinäisessä huoneessa, mielikuvien turvassa
Että minä kadotin ystävän
       vaikka hänen kanssaan yhä yhdessä kuljin
Että minä pakenin ja piilouduin
       vaikka rauhan itsessäni jo aavistin
Että minä matkustin laivoilla ja junilla
       jotta saisin kiinni itseni ja oman tilani
Että minä kohtasin totuudenpuhujan
       joka vihdoin antoi olemiselleni luvan

Että maailma kelluu sijoillaan
       jotta ihmisillä olisi paikka elämiseen
Että maailma haurastuu ja ehtyy
       koska ihminen haluaa riittävästi kaikkea
Että maailma huokailee ja alistuu
       kun ihminen suuntaa aseensa toiseen
Että maailman tarkoitus on tuottaa lisää ja kukoistaa
       jotta ihminen voisi päästä tarkoitukseensa
Että maailman vallasta taistellaan
       vaikka kaikki voisi olla hyvin vailla vaihtoehtoa
Että maailma ei pelasta itseään
       vaan syntyy uudeksi ihmisen käsistä

Tämä on pelkkä kertomus
        sillä minua ei ole
Tämä on suunnaton tarina
        sillä maailmaa ei ole

Tyhjyys, joka kertoo tarinaa iloksi itselleen
         kuuntelee näitä sanoja ja yksin tietää:
         minä olen

Ilman itseä

Luovu rakastetustasi - löydät yhteisen harmonian.
Luovu unelmastasi - näet sen toteutuvan.
Luovu tulevaisuudesta - saat nyt-hetken ikuisuuden.
Luovu omistamastasi - saat elämän rikkauden.
Luovu rooleista - saat olemisen kirkkauden.
Luovu merkityksistä - löydät ytimen.
Luovu selittelystä - tunnistat totuuden sanat.
Luovu itsestäsi - avaat vapauden ikkunat.

Olennainen

Nyt - ei enempää sanoja.

Nimettömiä asioita, potentiaaleja.

Tulkitsemattomia havaintoja ja sävyjä.

Täysi tyhjyys.

Tyhjä täyteys.

Tietoisuus, josta emme tiedä mitään.

Valo ja varjot ovat yhtä.

Ydin

Toiset etsivät merkitystä, toiset eivät. Kaikki tulkitsevat maailmaa, luovat oman todellisuutensa tulkintojensa lävitse. Toiset ovat tyytyväisiä, toiset kyllästyvät itseensä ja antavat pois kaiken mikä on ollut "omaa".

Merkityksettömyyden oivaltaminen on avain merkityksen löytämiseen.

Kun löydät itsestäsi hyvänlaatuisen merkityksettömyyden, sitä ei tarvitse leikata pois. Kiitä siitä. Merkitys sijaitsee merkityksettömyyden ytimessä.

Kuka minä olen?

Lakkaa samastumasta mieleesi.
     Kuka se on joka samastuu?
Hyväksy kaikki.
     Kuka se on joka hyväksyy?
Tiedosta ehdollistumasi.
     Kuka ehdollistuu?
Oivalla vapautesi.
     Kuka oivaltaa?

     Kuka se on joka kysyy,
     kuka vastaa?

Kaipaus

Kaikki ei ole tässä
jotakin on vielä, jotakin...
tämä epäilys
hahmoton kysymys
vei minua pilviin ja pohjamutiin

Aavistus, vahvistamaton varmuus
esti minua hengittämästä syvään
ehti kulua vuosia
tätä hengittämättömyyttä

Sitten elämä teki päätöksen
olla valmis minussa
ja se näytti minulle epäilykseni todeksi

Sillä hetkellä muistini katosi
aika putosi pois, vain hengitys liikkui
ja tunnistin epäröimättä
että puuttuva osa oli palannut paikalleen

Puuttuva osa, todellisuus
kaipaukseni kohde, ydin itsessäni

Parisuhteen harmonia

Tulin ohimennen vilkaisseeksi Iltalehden juttua avioeroista, joka perustui jonkun väikkäriin avioerojen syistä. Yleisimpiä eron syitä olivat jutun mukaan kommunikaatiovaikeudet, toisesta vieraantuminen, rakkauden puute, arvostuksen puute, erilaiset elämänarvot, ratkaisemattomat ristiriidat ja niin edelleen.

Jotenkin tämänkaltaiset "perusongelmat" ovat alkaneet tuntua absurdeilta. Sitä on jollain tavoin tottunut ajattelemaan, että parisuhteessa kuuluu olla tiettyjä ongelmia, mutta niistä ei jaksa enää kantaa huolta siten, kuin joskus aikaisemmin. Ei kiinnosta yrittää ratkaista niitä. Muistaa, että silloin kun joskus yritti ratkaista jotain, asiat menivät vain enemmän solmuun. Nyt vain antaa olla ja jää kuuntelemaan, mitä siellä "ongelmaksi" koetun asian takana on.

Olen juuri lukenut todella antoisan kirjan, Mihaly Csikszentmihalyin Kehittyvä minuus, jossa puhuttiin muun muassa ns. Mayan hunnuista, jotka ovat käytännössä sama asia kuin ehdollistumat. Geenien, kulttuuristen meemien ja oman egon ohjelmointeja. Parisuhde on näille ohjelmoinneille mitä otollisin alusta. Geenit ohjaavat lisääntymään, meemit ohjaavat käsityksiä siitä, millainen suhteen tulisi olla, ja ego arvioi ja tulkitsee kumppania ja kaikkea muutakin suhteessa ohjelmoituihin käsityksiin. Juuri tällaisista hunnuista, harhoista, ovat lähtöisin alussa luetellun kaltaiset ongelmat, jotka tuhoavat parisuhteita.

Jos hunnut vedetään syrjään, eli tullaan vapaiksi, kuinka käy parisuhteelle? Niin kauan kuin egot ovat pelissä mukana, ongelmia tulee aina. Egot eivät kykene harmoniaan. Mieli rakentaa epäjärjestystä, kaaos on sen luonnollinen tila. Täysin harmoninen parisuhde olisi mahdollinen siis ainoastaan vapaudessa. Mutta mihin vapaa ihminen toisaalta tarvitsee parisuhdetta? Kyse ei olekaan enää tarpeesta, vaan vapaaehtoisesta valinnasta, joka tosin edellyttää, että myös kumppani elää vapaudessa.

Jos suhteen osapuolet eivät ole samoissa tiloissa ja tasoissa vapauden oivaltamisen ja maailmankuviensa puolesta, mitä siitä voi seurata? Vapauteensa kosketuksen saanut ymmärtää, että hänen tulee luopua parisuhteestaan (mikä ei tarkoita että menettäisi sen), mutta voi olla, että toinen yhä takertuu. On mahdollista, että toinen kokee vieraantumista ja kommunikaatiovaikeuksia juuri siitä syystä, että pariskunta katsoo todellisuutta eri näkökulmista. Eri maailmankuvat tuottavat eripuraa elämänarvojen välille. Rakkauden ja arvostuksen puute johtaa juurensa omistushaluun, siihen, että haluaa omakseen toisen rakkauden ja tarvitsee osoituksia arvostuksesta voimistaakseen minä-tunnettaan.

Luopuminen omasta minästä antaa vapauden paitsi itselle, myös toiselle. Vapaa ihminen rakastaa kaikkia ja kaikkea tasaveroisesti ja arvostaa toisessa ihmisessä sitä mikä hänessä on aidointa ja todellisinta.

Vapaa parisuhde - jos sellainen päätetään solmia - voi olla yksinkertaisesti käytännöllistä arjen jakamista ja samalla yhteistä evolutiivisen impulssin vahvistamista. Harmonia syntyy, kun kumpikin osapuoli kykenee esteettömästi ilmentämään syvintä olemustaan ja kutsumustaan, ja kumppani on siinä lähinnä apuna ja peilinä.

Tässä vielä linkki videoon, jossa Barbara Marx Hubbard puhuu säkenöivästi muun muassa parisuhteista ja kutsumuksesta: Kun löydät todellisen itsesi ja seuraat sisältäsi kumpuavaa kutsumusta, et enää murehdi parisuhteen toimivuutta. Se kestää jos sen on tarkoitus, muussa tapauksessa päästä irti. Jos kumppanisi haluaa luoda kanssasi (co-creation) uutta maailmaa, siinä on kaikki mitä tarvitaan.

Ei miksi, ei miksi ei

Gangajin mukaan ainoa vastaus kysymykseen Miksi? on Miksi ei? (You Are That, s. 58.) Etsijälle miksi? on  tärkeä kysymys, tottumusten kyseenalaistamisen, merkityksen etsimisen ja omien motiivien punnitsemisen väline. Löytäjälle miksi? muuttuu kuitenkin tarpeettomaksi.

Vapauden ja tietoisuuden älyllinen pohdinta on loputtoman kiinnostavaa, siihen ei kyllästy ehkä ikinä. Mutta jossain pisteessä se muuttuu tarpeettomaksi ja riittämättömäksi. Todellinen vapaus ja tietoisuus tietoisuudesta ovat älyn ulottumattomissa. Älyllinen ymmärrys voi viedä eteenpäin, mutta se ei korvaa vapauden oivallusta, joka tulee kun se tulee, ymmärryksestä riippumatta.

Miksi-kyselemisen lopettaminen on myös antautumista. Elämä tietää. Absoluuttisessa todellisuudessa ei ole syitä ja seurauksia. Totuutta ei tarvitse perustella, jos sen aidosti tavoittaa.

Siinä vaiheessa, kun on pitkään kiusannut itseään kyselemällä alituisesti miksi?, on vapauttavaa, kun kysymys yhtäkkiä muuttuukin muotoon miksi ei? Miksi? luo rajoja, miksi ei? luo loputtomia mahdollisuuksia. Miksi? edustaa älyä ja ymmärrystä, miksi ei? puolestaan luovuutta ja avoimuutta.

Vapaa elämä ja toiminta on lopulta kuitenkin sitä, ettei ole mitään syytä miksi toimii näin, mutta ei myöskään mitään syytä miksi ei. Ei ole tarvetta perustella sen enempää kuin vastustaakaan. Elämän tahto ohjaa. Kun tarve älylliseen ymmärtämiseen lakkaa, voi todellisuuden vihdoin kokea suoraan.  
 "You are being called to direct experience." (Gangaji)

Mahdollisia ihmeitä

Ihminen on tyytyväinen vain silloin kun on joko täysin mielensä vallassa tai kokonaan oivaltanut vapauden. Näiden kahden välillä horjuminen, ns. jojoilu, on yhtä kuin helvetti. Siksi täytyy päättää, kumpaa lopulta haluaa enemmän, kummasta ottaa itselleen identiteetin. Takaisin mieleen samastuminen ei tosin tunnu edes vaihtoehdolta; olen valinnut vapauden, ja vapauteen mennään!

Elämä kuitenkin on pirullinen (pirullinen mutta lempeä!). Se heittää eteen arkisia tilanteita, jotka koettelevat päätöksen lujuutta. Tahto ja luottamus vahvistuvat kun niitä testataan tämän tästä. Haluat siis olla vapaa? Ole sitten! Tuli eteen mitä hyvänsä, tiedät, että tahtosi riittää, kun aina vain valitset vapauden.

Esimerkkitilanne: et löydä töitä. Jos valitset mielen, saat nähdä miten se toimii ohjelmointinsa mukaan: se huolestuu, murehtii ja stressaantuu epävarmuutta luovassa tilanteessa. Yrität keksiä ratkaisua tilanteeseen järjen avulla, mutta jos se ei onnistu, epävarmuus kasvaa entisestään ja stressaannut yhä pahemmin, jolloin järkikään ei toimi enää parhaalla tavalla.

Jos valitset vapauden, astut pois ratkaisun tieltä. Joku saattaa pitää tätä passiivisena toimimattomuutena, mutta itse asiassa tämä mahdollistaa toiminnan oikealla hetkellä. Yritys ratkaista asioita järjellä pikemminkin johtaa toimimattomuuteen lannistumisen kautta, mutta heti kun lakkaa yrittämästä ja astuu sivuun, oivallus saapuu: tottakai, näinhän se menee, miksen heti tajunnut. Mieli on sokea useimmille mahdollisuuksille; vapaus näkee ne kaikki, koska se on avoin. Valitsemalla vapauden antaa ihmeiden tapahtua - mielen maailmasta katsoen ne näyttävät ihmeiltä, vapaudesta katsoen ne ovat mahdollisuuksia.

Hyvästi, rakas

Jokaiselle ihmiselle on iso haaste hyväksyä oma itsensä. Aina tuntuu olevan asioita, joita pitäisi olla itsessä enemmän, ja asioita, joita pitäisi olla vähemmän. Sitä on tottunut pitämään itseään tietynlaisena, lapsesta saakka on peilannut itseään ympäristöstään ja tehnyt siitä tulkintansa. Mieli on määritellyt minänsä, lyönyt lukkoon sen käsityksen, jonka varassa ihminen sitten (monesti koko elämänsä) elää itsensä kanssa.

Läsnäolossa on olennaista kaiken hyväksyminen sellaisena kuin se on: kaiken mikä tulee vastaan, tapahtumien, toisten ihmisten, tilanteiden, olosuhteiden, koko elämän kirjon. Helposti sitä sitten kuitenkin jää katsomaan tätä kaikkea hyväksymisen kohdetta mielensä minästä käsin - ja unohtaa hyväksyä sen kaikkein tärkeimmän: itsensä!

Tämä realisoitui minulle juuri hiljattain: olen pyrkinyt hyväksymään kaiken, tai jopa ymmärtämään, että mitään ei ole mikä täytyisi hyväksyä, koska kaikki on yhtä - mutta olen totta puhuen unohtanut itseni pois tästä "kaikesta". Olen halunnut päästä eroon mielen tuottamasta minästä osittain ihan vain siksi, että en pidä siitä! Mieleni minässä on asioita, jotka olen halunnut muuttaa, ja kun on kerran tarjoutunut mahdollisuus päästä siitä kokonaan irti, olen ollut viskaamassa sitä menemään, että "lähdes nyt jo siitä, sinua ei kaivata". Vaan ei lähde - miksi ei lähde? Koska jotakin on kesken, kana vielä kynimättä.

Mielen tuottama minäkuva pitää hyväksyä ennen kuin siitä voi luopua. On annettava itselleen anteeksi aivan kaikki. On parasta lakata nimeämästä niitä vikoja ja puutteita, joita mielen minässään havaitsee, lakata yrittämästä muuttaa itseään toisenlaiseksi kuvitellen pääsevänsä siten vapaaksi. Vapaus tulee kun ymmärtää, että kaikki on hyvin juuri sellaisena kuin on, sekä minässä että maailmassa. Muutoksia toki tulee, mutta ne tulevat vapauden kautta elämän tahdosta, eivät mielen yrityksestä.

Elämä päättää, ja kun olemme yhtä elämän kanssa, me päätämme.

Anna itsesi olla - niin kuin annat kaiken muunkin olla.

Rakasta itseäsi niin paljon että luovut itsestäsi!

Tahdon

Tahdon herätä todelliseen aamuun
Tahdon avata sellaiset silmät joilla näkee suoraan

Tahdon murtaa viimeiset lukot
ja astua ovesta
huomatakseni ettei ovea koskaan ollutkaan

Painava ovi haihtuu auetessaan
Se on viimeinen uni
jonka jälkeen olen kirkas ja ikuisesti valveilla

Katoamaton merkitys

Missä on kaiken merkitys? Mitä nyt-hetki näyttää minulle?

Mieli ei lakkaa olemasta, se ei luovuta tehtäväänsä ajatusten ja tunteiden tuottajana. On joka hetki valittava uudelleen, kuuntelenko ajatuksiani, vai kuuntelenko hiljaista tietoisuutta. Joka hetki. Uudelleen. Ei pidä jäädä odottamaan, että mieli luopuisi itsestään. Mieli haluaa olla merkityksen näyttäjä: poimia maailmasta asioita, jotka hyviksi tai huonoiksi, kauniiksi tai rumiksi nähtyinä osoittavat elämälle merkitystä.

Minä en ole enempää enkä vähempää. Olen ajatellut itseni tietynlaiseksi ja on vaikea muuttaa näitä ajatuksia. Pitääkö niitä muuttaa? Ei, ei mielen sisältöön tarvitse kajota. Mieli on mikä mieli on, ja se saa luvan pitää minua millaisena haluaa. Ja toisia. Ja maailmaa. Se voi epäillä, pelätä, kiukutella, kiintyä, ylpeillä ja innostua. Mutta se ei päätä mikä on elämän merkitys.

Me kuljemme ymmärryksen, oivalluksen ja antautumisen tietä. Kaipaus johonkin nimeämättömään on saanut meidät tälle matkalle, jonka alkupisteen ja määränpään välissä ei todellisuudessa ole mitään. Vain ymmärrys, oivallus ja antautuminen. Tässä se on. Sinä olet se.

Merkitys on yksinkertainen, mutta liian vaikea mielen käsittää. Se kutsuu meitä, se hehkuu lävitsemme, kun avaudumme sille. Meistä itsestämme tulee tie, jota pitkin totuus pääsee kulkemaan.

Tapaamisia ja tapahtumia

Vapaus-Akatemia järjestää paikallistapaamisen Turussa ensi perjantaina. Mukaan vain kaikki, joita kiinnostaa! Paikanpäällä on ainakin kolme nykyistä jäsentä ja meiltä voi tulla kyselemään lisää yhteisön toiminnasta sekä evolutiivisesta vapaudesta. Ilmoittautukaa mielellään etukäteen, yhteystiedot ja lisätietoja täällä!

Myös Helsingissä pidetään vastaava tapaaminen 18.8. Katso lisätietoja täältä.

Lisäksi Tampereella 2.-3.9. Tulevaisuuskylä-tapahtuma: http://tulevaisuuskyla.net/

Tapahtuman kantava teema on kestävä kehitys ja tulevaisuudennäkymät Tampereella ja/tai muissakin kaupungeissa. Tavoitteena on jakaa tietoa ja tuoda yhteen eri kohderyhmien ihmisiä kuulemaan, miten voimme jokainen olla vaikuttamassa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen elämän eri osa-alueilla. 

Myös Vapaus-Akatemia/ Evolutionary Community tulee näillä näkymin olemaan tapahtumassa mukana!

Erityisyyden ilot & erillisyyden kärsimys

Mielen maailma koostuu dualismeista, kaikella on siellä kaksi puolta. Jotta voisi olla iloa, on oltava kärsimystä. Mieli luo ihmisestä kuvan erillisenä, erityisenä minänä, yksilönä, jolle elämä on ilonaiheiden ja kärsimyksentuottajien taistelutanner. On hienoa olla erityinen: "minä olen jotakin, olen omaperäinen, minun henkilökohtaiset ominaisuuteni ovat hyviä, parempia kuin joidenkin muiden, minä erotun joukosta..." Mutta on hirveää olla erillinen: "olen outolintu, jään ulkopuolelle, minua ei huomata, minulla on huonoja ja vääriä ominaisuuksia..."

Vapaudessa on vain yksi puoli: kaikki on samaa. Henkisyydestä kiinnostuessaan ihmiset usein haluavat päästä eroon henkilökohtaisesta kärsimyksestään, säilyttää jatkuvan sisäisen rauhan ja voida hyvin. Ajatus erillisyyden ja sen tuottaman kärsimyksen loppumisesta houkuttaa suuresti. Erillisyydestä luopuminen ei siis olisi niinkään vaikeaa kuin puolestaan on erityisyydestä luopuminen. Jättääkseen dualismien maailman taakseen on kuitenkin luovuttava myös kärsimyksen vastapuolesta, henkilökohtaisesta ilosta. Jos et ole erillinen, et voi olla erityinenkään. Todellisessa minässäsi ei ole mitään omaperäistä, massasta erottuvaa eikä muiden yläpuolelle nostavaa. Jos ennen tunsit olosi hyväksi, kun ympäristö kohotti egoasi, ja vastaavasti kärsit, kun se painoi sitä alemmas, kaikki tällainen poistuu vapaudessa. Sinä vain olet - se mikä olet - yhtä muiden ja ympäristön kanssa huolimatta siitä, mitä reaktioita siinä ilmenee.

Henkisyyden tavoittelu kiinnosti minua vuosia, ja tämä loi vastakkainasettelun ulkoisen ja sisäisen maailmani välille. Kun pelkäsin ja halveksin ulkoista maailmaa (ihmisiä, tilanteita), vetäydyin yhä enemmän sisäisen maailmani (henkisyyden) puoleen - ja siten vain vahvistin erillisyyttä ja erityisyyttä. Välillä koin hyvää oloa tuntiessani itseni erityiseksi ja erottuvaksi ja välillä taas kärsin erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteista. Viha ja rakkaus, hyvä ja paha, rauha ja levottomuus, kaikki mielen maailman kaksinaisuudet vuorottelivat kokemuksessani, kun erottelin ulkoisen ja sisäisen maailmani toisistaan. Ehkä halusin vahvistaa erityisyyttä ja heikentää erillisyyttä ymmärtämättä, ettei niin voi tehdä, sillä ne vahvistuvat ja heikentyvät yhdessä. Niitä kumpaakin joko on tai ei ole.

Tietoisuus yhdistää kaiken ja poistaa vastakkainasettelut. Siksi se ei merkitse samaa kuin henkisyys. Tietoisuus on tietoisuutta sisäisen ja ulkoisen ykseydestä, yhdestä, kokonaisesta maailmasta. Kärsimystä siellä ei ole, vaikka mieli ja ego yhä olisivatkin olemassa - niiden väitteitä erillisyydestä ei vain tarvitse kuunnella. Iloa sen sijaan on, mutta se ei ole henkilökohtaista. Se ei ole erityistä eikä omaa, vaan kaikenkattavaa iloa, johon ei tarvita syytä. Tietoisuudessa lakkaan tekemästä tulkintoja elämästä mielen kaksinaisuuksien kautta ja siten voin ottaa vastaan kaiken arvottamatta sitä. Ei tarvitse paeta ulkoisia uhkia sisäiseen rauhaan, koska rauha ja ilo muuttuvat pysyväksi olotilaksi, "being"-tilaksi, josta käsin on mahdollista luoda tietoista todellisuutta ympärilleen ("becoming"). Sitä se vapaus on.

Vapaus ja vastuu - ikuisesti yhdessä

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, vanha totuus. Vapaus on kuin palkinto siitä, että kantaa vastuunsa, ja vastuu on ikään kuin vapauden hinta. Vastuuton vapaus on tuhoisaa. Yleensä nämä kaksi sanaa saavat siis merkityksensä toistensa jonkinlaisina vastakohtina, jotka kuitenkin tarvitsevat toisiaan. Siinä, miten itse nykyään ymmärrän nuo sanat, ne ovat itse asiassa synonyymejä. Vapaus on vastuuta, vastuu on se, mikä ilmenee vapaudessa.

Vapaus saatetaan kuitenkin käsittää hillittömäksi vastuusta irtautumiseksi, hälläväliä-asenteeksi. Mutta vastuuttomuus on merkki vapauden puutteesta (tai sen oivaltamattomuudesta). Vastuuton ihminen on kiinni mielensä kahleissa, sillä vastuun pakenemisen taustalla on pelko. Vastuuton minä välittää vain itsestään, eikä siksi ole vapaa, tai edes kykenevä näkemään itseään ulkopuolelta, laajemmassa kontekstissa. Vastuuton minä on pientäkin pienempi.

Kun saa ymmärryksen siitä, että kyse ei ole minusta ja siitä prosessista, jossa teen asioista omiani, vastuuntunto pulpahtaa pintaan. Samalla hetkellä kun ymmärrät vapautesi, ymmärrät mistä kaikesta olet vastuussa. Olet vastuussa jokaisesta ajatuksestasi ja tunteestasi, ja ennen kaikkea olet vastuussa jokaisesta teostasi. Kyky mahdollisimman vapaisiin tekoihin merkitsee kykyä mahdollisimman vastuullisiin tekoihin. Oman intressin kaikotessa et tee mitään pelkästään oman itsesi vuoksi, ja siksi olet vastuussa koko maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Kuulostaa painavalta... Mutta sittenkin, olet edelleen vastuussa vain itsestäsi, sinähän olet maailmankaikkeus. :)