Ihmiset ovat yhtä
mutta jotkut meistä ovat maistaneet vapautta.
Ja kun vapautta on maistanut, ei sitä makua unohda.
Toisten kanssa eläminen, vapauden sovittaminen siihen
kuinka poukkoilevaa
kun tietää ihmismäisyytensä, näkee sammuvan valon
tahtoo sen syttyvän taas ja pysyvän siinä
vaan ei riitä, ei vielä osaa
Syy ei ole toisessa,
ei koskaan muussa kuin omassa valinnassa
mutta ei ole väärin kaivata sellaista seuraa
joka ei vedä valoa syrjään
vaan levittää vapauden keskelleen.
Outona jatkuu elämä niin kauan
kuin vapaus leijuu sormenpäiden yllä.
Ei voi tarttua mihinkään
ei varsinkaan vapauteen.
Ja niille, jotka eivät vapautta kuule
eivät sen makeutta aavista,
on turha selittää.
Mutta yksin
ei ole enää koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti