Katselen ulos linja-auton ikkunasta kaupungissa
jossa olen vain käymässä
auringon valo pitkästä aikaa kirkas, marraskuu
ihmiset, tietoisuuden tietämättömät valot
kulkevat katuja
ja mieleni, välineeksi annettu,
synnyttää mietteitä, mielteitä, kuvia ja kuvitelmia
Tarinakone raksuttaa.
Tietoisuuden kuplinta
on kuin unta, enhän siihenkään samastu
Voin tehdä tarinalla mitä haluan.
Se on ihana sanojen täkki
merkityksien kimaltava verho
ja katselen sitä kuin filminauhaa mieleni heijastumaa
Maailma muuttuu kerrotuksi
- kertomus sulkeutuu kansiin
ja jää jäljelle todellisuus
Kirkas tarina on mieleni määränpää
- minä pysyn vapaana.
VAU - kiitos.
VastaaPoista