"It seems too simple to be true... because how many books, how many libraries, how many cd's, how many teachers - how many stories... Can it all be pointing to this simplicity - what a joke, what a strange thing - that I simply am." -Mooji-
torstai 22. joulukuuta 2011
Niin yksinkertaista
"It seems too simple to be true... because how many books, how many libraries, how many cd's, how many teachers - how many stories... Can it all be pointing to this simplicity - what a joke, what a strange thing - that I simply am." -Mooji-
maanantai 5. joulukuuta 2011
Inhimillisyyden alue
Kun löydät vapauden ja opit luottamaan sen pysyvyyteen, olet yhä tavallinen ihminen.
On sellainen harhaluulo, että vapaa ihminen on jollain tavoin täydellinen ihminen. Se lienee osa sitä harhaluuloa, että vapauden tavoittelu tähtää siihen, että itsellä olisi loputtoman hyvä olla.
Vapaus ei ole vapautta ikävistä tuntemuksista. Vapaus on ikävistäkin tuntemuksista nauttimista.
Ihminen on aina ihminen, ei koskaan täydellinen. Sillä vajavaisuus on inhimillisyyden olemus. Jos vapaus merkitsisi täydelliseksi tulemista, ei vapaa ihminen olisi enää ihminen.
Täydellistä on tietoisuus, absoluuttinen, joka sisältää kaiken ja on tyhjä.
Vapauden oivallus ei poista kerralla inhimillisyytemme pölyä. Kiinnikkeitä on niin kauan kuin niitä jokaista ei ole kohdattu. Kohtaaminen on tietoiseksi tulemista, vapautumista, mutta jäljelle jää aina tietty inhimillisyyden alue. Inhimillisyyttä on se, mistä olemme tietoisia, mielen ominainen reaktio, joka perustuu opittuihin malleihin, mutta jonka annamme tulla, olla, ja mennä. Vapaa ihminen hyväksyy olevansa epätäydellinen - ihminen!
Kun tähän inhimillisyyden alueeseen ei samastu, voi nauttia täydellä sydämellä ihmisyyden kaikista puolista.
Muuttuu oman tarinansa minä-hahmosta kaikkitietäväksi kertojaksi.
Oman tarinansa lukijaksi, joka kokee tapahtumat ja tunteet, mutta tietää koko ajan, että ne eivät ole todellisuus. Sulkee kirjan kannet, vapaus. Avaa kannet uudelleen, päättää itse, kuinka tarina kulkee.
On sellainen harhaluulo, että vapaa ihminen on jollain tavoin täydellinen ihminen. Se lienee osa sitä harhaluuloa, että vapauden tavoittelu tähtää siihen, että itsellä olisi loputtoman hyvä olla.
Vapaus ei ole vapautta ikävistä tuntemuksista. Vapaus on ikävistäkin tuntemuksista nauttimista.
Ihminen on aina ihminen, ei koskaan täydellinen. Sillä vajavaisuus on inhimillisyyden olemus. Jos vapaus merkitsisi täydelliseksi tulemista, ei vapaa ihminen olisi enää ihminen.
Täydellistä on tietoisuus, absoluuttinen, joka sisältää kaiken ja on tyhjä.
Vapauden oivallus ei poista kerralla inhimillisyytemme pölyä. Kiinnikkeitä on niin kauan kuin niitä jokaista ei ole kohdattu. Kohtaaminen on tietoiseksi tulemista, vapautumista, mutta jäljelle jää aina tietty inhimillisyyden alue. Inhimillisyyttä on se, mistä olemme tietoisia, mielen ominainen reaktio, joka perustuu opittuihin malleihin, mutta jonka annamme tulla, olla, ja mennä. Vapaa ihminen hyväksyy olevansa epätäydellinen - ihminen!
Kun tähän inhimillisyyden alueeseen ei samastu, voi nauttia täydellä sydämellä ihmisyyden kaikista puolista.
Muuttuu oman tarinansa minä-hahmosta kaikkitietäväksi kertojaksi.
Oman tarinansa lukijaksi, joka kokee tapahtumat ja tunteet, mutta tietää koko ajan, että ne eivät ole todellisuus. Sulkee kirjan kannet, vapaus. Avaa kannet uudelleen, päättää itse, kuinka tarina kulkee.
torstai 1. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)