Vapaus ja vastuu - ikuisesti yhdessä

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, vanha totuus. Vapaus on kuin palkinto siitä, että kantaa vastuunsa, ja vastuu on ikään kuin vapauden hinta. Vastuuton vapaus on tuhoisaa. Yleensä nämä kaksi sanaa saavat siis merkityksensä toistensa jonkinlaisina vastakohtina, jotka kuitenkin tarvitsevat toisiaan. Siinä, miten itse nykyään ymmärrän nuo sanat, ne ovat itse asiassa synonyymejä. Vapaus on vastuuta, vastuu on se, mikä ilmenee vapaudessa.

Vapaus saatetaan kuitenkin käsittää hillittömäksi vastuusta irtautumiseksi, hälläväliä-asenteeksi. Mutta vastuuttomuus on merkki vapauden puutteesta (tai sen oivaltamattomuudesta). Vastuuton ihminen on kiinni mielensä kahleissa, sillä vastuun pakenemisen taustalla on pelko. Vastuuton minä välittää vain itsestään, eikä siksi ole vapaa, tai edes kykenevä näkemään itseään ulkopuolelta, laajemmassa kontekstissa. Vastuuton minä on pientäkin pienempi.

Kun saa ymmärryksen siitä, että kyse ei ole minusta ja siitä prosessista, jossa teen asioista omiani, vastuuntunto pulpahtaa pintaan. Samalla hetkellä kun ymmärrät vapautesi, ymmärrät mistä kaikesta olet vastuussa. Olet vastuussa jokaisesta ajatuksestasi ja tunteestasi, ja ennen kaikkea olet vastuussa jokaisesta teostasi. Kyky mahdollisimman vapaisiin tekoihin merkitsee kykyä mahdollisimman vastuullisiin tekoihin. Oman intressin kaikotessa et tee mitään pelkästään oman itsesi vuoksi, ja siksi olet vastuussa koko maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Kuulostaa painavalta... Mutta sittenkin, olet edelleen vastuussa vain itsestäsi, sinähän olet maailmankaikkeus. :)