maanantai 25. heinäkuuta 2011

Unelmat todeksi

Mitä ovat unelmat? Jonkinlaisia elämän mahdollisuuskatalogista tehtyjä tilauksia? "Haluaisin tuon, tuon ja ehkä vielä tuon." Vai jotakin ego-mielen rakennuskappaleita, jotka ylläpitävät sen olemassaoloa ja auttavat sitä määrittelemään itsensä? "Olen tällainen ja tällainen, koska haaveilen näistä asioista."

Unelmia pidetään tärkeinä. Niiden uskotaan antavan elämälle polttoainetta, kasvuvoimaa, tienviitoitusta. Unelmat ovat merkki toivosta, siitä, että uskoo elämällä olevan jotain annettavaa, ja että luottaa pystyvänsä ottamaan sen vastaan.

Mutta mitä tekee unelmilla vapaa ihminen, joka elää läsnäolossa ja ajattomassa nyt-hetkessä vailla mennyttä ja tulevaa? Eihän hän odota saavansa elämältä mitään, hän vain toivoo osaavansa ilmentää vapautta mahdollisimman avoimesti voidakseen antaa elämälle. Hän ei pohdi, mitä haluaisi tehdä elämällään, sillä elämä ei ole hänen. Elämällä on hänet, ja elämä pohtii, mitä haluaisi hänellä tehdä.

Onko niin, että vapaa ihminen vain katsoo, mitä elämä tuo hänen eteensä, hyväksyy sen täysin, ja toimii siten kuin on kaikkien kannalta parasta? Hän on valinnut luottamuksen, jolloin mielen pelot ja epäilykset eivät harhauta häntä. Hänen ainoa tahtonsa on olla vapaa, ja kun hän on vapaudelle antautunut, tahtoakaan ei enää tarvita. Vapaudessa puhuu intuition ääni, ei ehdollistuneen mielen. Mielen puheen myötä vaikenevat myös henkilökohtaiset halut ja haaveet.

Elämä menee kuitenkin koko ajan eteenpäin. Vapaa ihminen tarttuu siihen mitä hänelle tarjotaan. Hän luottaa tien olevan oikea. Miksei luottaisi - valintaa ei ole, on vain yksi todellisuus, kun sen näkee suoraan. Muuttuvatko mielen unelmat vapaudessa mahdollisuuksien näköaloiksi, elämän viesteiksi ihmiselle, että "tämän sinä voit tehdä - tee se vapaasti, sillä vain silloin se on todellista"?

Jospa viedään nämä ajatukset hieman konkretian tasolle: minä unelmoin pitkästä matkasta kaukomaille sekä omakotitalosta maalla. Olen pohtinut suhdettani näihin unelmiin: miksi minun pitäisi matkustaa kauas, kun kerran tiedän, että voin olla vapaa ja onnellinen aina tässä, juuri nyt? Miksi minun pitäisi rakentaa talo maalle, kun vapaana voisin yhtä hyvin asua tyytyväisesti kerrostalossa? Ei ole syytä, miksi pitäisi, mutta silti minulla on nämä unelmat.

Vapaudessa on luovuttava kaikesta. Menettämättä mitään. On luovuttava unelmistaan - mutta se ei tarkoita, etteivät ne voisi toteutua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että saatan päästä lähtemään ulkomaille pitemmäksi aikaa, kiertämään maailman ääriä - ei siksi, että luulisin löytäväni sieltä itseni, vaan... en tiedä, ehkä elämä tietää ja paljastaa myöhemmin minullekin, miksi. Näyttää myöskin siltä, että talo maalla on ulottuvillani. Elämä on johdattanut minut tilanteeseen, jossa unelmiani vastaava tontti on valmiina minua ja miestäni odottamassa, jos vain päätämme sen valita. Olenpa onnekas!

Silti - voin ottaa nämä asiat vastaan vapain käsin. Unelmat ovat maailmankaikkeuteen huudettuja viestejä, ne ovat vastauksia jo unohdettuihin kysymyksiin. Ehkä unelmat ovatkin aavistuksia siitä, mikä on jo totta. Ehkä siis unelmoimme siitä, mikä on todellisuudessa jo tapahtunut, ja vain meidän suhteellisessa ajassamme vielä tulevaisuutta. Unelmista luopuminen ei missään nimessä tarkoita unelmiensa kieltämistä, sillä kieltäminen vain vahvistaa ehdollistumaa. Unelmat toteutuvat, kun sitä vähiten odottaa, ja äkkiä vain huomaa kulkeneensa oikeaa tietä sinne, missä toteutuma ilmenee. "Näinhän se pitikin mennä."

3 kommenttia:

  1. Ihana teksti, kiitos!! Itsekin olen miettinyt tuota asiaa, mutta kirkastui kummasti. Hienostipa puit sen sanoiksi. Hyvää viikon jatkoa sulle. :)

    VastaaPoista
  2. "mielen unelmat (muuttuvat) vapaudessa mahdollisuuksien näköaloiksi, elämän viesteiksi ihmiselle" - vau - unelmista tulee mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa meille kun olemme vapaita ne kohtaamaan. Kiitos Katariina.

    VastaaPoista
  3. Hieno teksti! Olen myös miettinyt ajatusta, jonka mukaan ihmiset eivät toteuta unelmiaan jos ne sanotaan ääneen http://minimalistfit.blogspot.com/2011/07/how-to-walk-talk-keep-your-goals-to.html

    Teorian mukaan aivot eivät juurikaan tee eroa puheen ja tekemisen välille.

    Itse näkisin, että tavoitteiden sanominen ääneen ihmisen - siis toisen peilin - edessä tavallaan saa kohtamaan useimpien tavoitteiden "tyhjyyden" ja turhuuden. Sitä sitten tavallaan näkee, että kuinka turhaa se olisi, jos tuokin tavoite olisi suoritettu. Eli sen pohjalta on ihan hyvä, että tavoitteet sanotaan ääneen niin säästyy paljolta vaivalta :)

    VastaaPoista