Missä on kaiken merkitys? Mitä nyt-hetki näyttää minulle?
Mieli ei lakkaa olemasta, se ei luovuta tehtäväänsä ajatusten ja tunteiden tuottajana. On joka hetki valittava uudelleen, kuuntelenko ajatuksiani, vai kuuntelenko hiljaista tietoisuutta. Joka hetki. Uudelleen. Ei pidä jäädä odottamaan, että mieli luopuisi itsestään. Mieli haluaa olla merkityksen näyttäjä: poimia maailmasta asioita, jotka hyviksi tai huonoiksi, kauniiksi tai rumiksi nähtyinä osoittavat elämälle merkitystä.
Minä en ole enempää enkä vähempää. Olen ajatellut itseni tietynlaiseksi ja on vaikea muuttaa näitä ajatuksia. Pitääkö niitä muuttaa? Ei, ei mielen sisältöön tarvitse kajota. Mieli on mikä mieli on, ja se saa luvan pitää minua millaisena haluaa. Ja toisia. Ja maailmaa. Se voi epäillä, pelätä, kiukutella, kiintyä, ylpeillä ja innostua. Mutta se ei päätä mikä on elämän merkitys.
Me kuljemme ymmärryksen, oivalluksen ja antautumisen tietä. Kaipaus johonkin nimeämättömään on saanut meidät tälle matkalle, jonka alkupisteen ja määränpään välissä ei todellisuudessa ole mitään. Vain ymmärrys, oivallus ja antautuminen. Tässä se on. Sinä olet se.
Merkitys on yksinkertainen, mutta liian vaikea mielen käsittää. Se kutsuu meitä, se hehkuu lävitsemme, kun avaudumme sille. Meistä itsestämme tulee tie, jota pitkin totuus pääsee kulkemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti