Täydellinen maailma meissä

Eilen näin Yle Teemalta dokumentin "Täydellinen maailma verkossa", joka käsitteli Second Lifea ja muita vastaavia virtuaalimaailmoja. Dokumentti alkoi luomiskertomusajatuksella, että ihminen häädettiin paratiisista, ja on siitä lähtien halunnut päästä sinne takaisin. Nykyään utopioita luodaan verkossa, jossa ihminen kokee pääsevänsä hallitsemaan sitä millainen maailma on, ja voi siten luoda haluamansa paratiisin. 

Emmekö me voi luoda kaipaamaamme paratiisia muutoin kuin virtuaalisesti? 

Miksi se maailma, jonka haluamme, olisi saavuttamaton utopia?

Mehän tämän maailman luomme!

Oheinen Yrjö Kallisen puhe vuodelta 1969, "Elämän syvyysaspektin arviointia", on vahvasti puhutteleva ja niin kovin ajankohtainen sanoma siitä, että meidän on aika herätä. Herätä ajatustemme harhamaailmasta. Se on ainoa, mikä erottaa meidät paratiisista.

 

Kallisen mukaan maailmamme ja olemassaolomme säilyy vain sillä ehdolla, että aavistamme olevamme unessa ja että tämä aavistus yleistyy. Aavistamalla unitilamme voimme levollisina tarkkailla kaikkea mitä siihen kuuluu. Ymmärtämällä koko elämän syvyysaspektin, perimmäisen olemuksemme, näemme jokaisessa ihmisessä nukkuvan tai heräämässä olevan ihmisen.

Jokaisessa ihmisessä uinuu mahdollisuus nähdä todellisuus suoraan sellaisena kuin se on - nähdä totuus. Kun tämä mahdollisuus meissä yksitellen herää, lakkaamme elämästä pintatasolla ja löydämme elämän syvyyden. Silloin tiedämme - riippumatta mistään mikä tapahtuu pintatasolla - tiedämme sen, mistä voidaan puhua enää viittauksenomaisesti. Ja "ne jotka tietävät, ovat kaikista nöyrimpiä".

Täydellinen maailma uinuu meissä mahdollisena. Riittää, että heräämme.

Todellisuuden rakenne

Kolme todellisuutta / yksi todellisuus

Todellisuutemme näyttäisi rakentuvan kolmesta tasosta. Absoluuttinen todellisuus on se missä kaikki on, se yksi todellisuus, jonka lisäksi ei ole toista. Se sisältää muodon maailman, materiaalisen todellisuuden, jonka voimme aistia ja havaita. Suhteellinen todellisuus on muodon maailman alainen käsitteiden ja mielemme luomien merkitysten maailma.

Absoluuttinen todellisuus "on".
Muodon maailma "on jotakin".
Suhteellinen todellisuus "on jonkinlainen".

Absoluuttinen todellisuus:

• emme voi sanoa/ tietää siitä mitään, koska se on aina mielen tavoittamattomissa
• se on sitä mitä se on
• tietoisuutemme laajenee kohti absoluuttista siten, että tulemme tietoisiksi sen olemassaolosta, kykenemme tarkkailemaan sitä objektina, kunnes se muuttuu subjektiksi, ja me olemme se (kuten olemme koko ajan olleet)

Muodon maailma:

• kaikki minkä havaitsemme ja aistimme
• se on mitä se on, mutta voimme myös vaikuttaa siihen
• kysymys siitä, onko muodon maailma todella olemassa, saattaa jäädä ratkaisematta: se näyttäisi olevan totta, mutta syntyy toisaalta vain mielessämme (myös kvanttifysiikka sanoo, ettei mitään lopulta ole)
• evoluutio 

Suhteellinen todellisuus:

• käsitteet ja mielen luomat merkitykset (tarinat, tulkinnat)
• pelkkää illuusiota
• ego rakentuu sen varaan

Vapaus kolmen todellisuuden kontekstissa

Vapaus merkitsee suhteellisen todellisuuden katoamista. Kun käsitteet menettävät merkityksensä, ei egolla ole enää mitään minkä varaan rakentua, joten se häviää. Vapaus on muodon maailman havaitsemista sellaisena kuin se on, ilman ego-minän tulkintoja. Suhteellisen maailman käsitteitä voidaan edelleen käyttää, mutta ne ymmärretään illuusioiksi, mukaan lukien minän käsite.

Muodon maailma, oli se totta tai ei, on absoluuttisen todellisuuden ilmentymää. Evoluutio tapahtuu muodon maailmassa, ei missään muualla. Absoluuttinen todellisuus on - se ei muutu, ei kehity. Elämämme muodon maailmassa sen sijaan on eteenpäin pyrkivää: meitä kuljettaa siinä evoluutioimpulssi - ja se tekee sen huolimatta siitä, olemmeko siitä tietoisia vai emme. Kuitenkin vain vapaina käsitteistä ja minuudesta sekä tietoisina absoluuttisen todellisuuden olemassaolosta ja evoluutioimpulssista voimme aktiivisesti luoda tietoista evoluutiota ilman vastustusta, kärsimystä aiheuttamatta.

Kun tulemme yhdeksi absoluuttisen todellisuuden kanssa, ei vapauden käsitettäkään enää tarvita. Vapaus erottaa ehdollistuneen mielen ja tarkkailevan tietoisuuden toisistaan, mutta kun tarkkailijakin sulautuu ykseyteen, ei ole enää mitään mikä olisi vapaa jostakin.

Elämä minättömänä absoluuttisessa todellisuudessa on ajaton tyhjyys ja täydellisyys, jossa kuitenkin ovat läsnä myös muodon maailma ja suhteelliset käsitteet. Tietoisena evoluution halusta ilmentyä muotoina sekä käsitteiden välttämättömyydestä muodon maailman jäsentämisessä voimme elää luovaa ja muuttuvaa elämää, jossa kaikki kuitenkin on hyvin sellaisena kuin se on.


Lisää tästä: Evolutiivisen vapauden ydin

Todellisuus

Minä en ole kala meressä.
Minä en ole meri joka kaloja katselee.
Minä olen meri, vain meri,
jossa ehkä on kaloja,
tai sitten ei.

Kun näkymätön ovi aukeaa...

Jossain kohtaa vapautumisprosessia olen kokenut hämmennystä siitä, mitä tehdä "itselleen", sille keholle, mielelle ja persoonallisuudelle, jotka ovat yhä siinä, vaikka olisi jo oivaltanut, että ne eivät ole Minä.

Moojin video avaa asiaa:

Vastaus tietenkin on: ei mitään. Itselleen ei tarvitse tehdä mitään. Sen voi antaa olla. Miksi kiinnittää huomiota siihen, mitä et ole?

Yhä persoonallisuuteensa samastuva ihminen kertoo itselleen tarinaa vapaasta minästään. Tai odottaa yhä jotakin muutoksia itsessään tapahtuvaksi ennen kuin on "valmis vapauteen". Kaikki ajatukset siitä, mitä minun pitäisi olla ollakseni vapaa, vievät harhaan. Kaikki yritykset muuttaa itsesi vapaaksi ovat turhia, koska olet jo vapaa, riittää kun tiedostat sen.

Persoonallisuuden ansa on se, että toisaalta odotat vapauden olevan jotakin, mitä et ole vielä kokenut, ja toisaalta et luota siihen, että olet jo vapaa, vaan epäilet mielesi uskottelevan vain niin. Odotukset ja epäilykset ovat osa sitä peliä, jossa keho-mieli-persoonasi saa jatkaa juoksuaan.

Kuten Mooji sanoo, ehdollistuman voima on ehdollistumaan uskomisessa. Älä enää usko mieltäsi, sinä itse tiedät paremmin.

Vapaus ei ole mitään tiettyä. Siitä ei voi sanoa mitään, kuinka siltä voisi odottaakaan mitään.

Vielä yksi selkeyttävä video Moojilta: "kun näkymätön ovi aukeaa, voit heittää avaimen menemään."

Pidä mielesi hiljaisena. Totu siihen, että mielesi on hiljaa.
(Mooji: "Remain quiet. Get used to a quiet mind.")

Uusi vuosi, uusi maailma

Uusi vuosi alkakoon huimalla visiolla uudesta maailmasta:

Jeesuksen uusi maailma

1. Luonto: Rappiolle joutunut luonto korjaantuisi ennalleen, täydelliseksi paratiisiksi, Eedenin portit avautuisivat jälleen.
2. Yhteiskunta: Sodat ja riidat raukeaisivat maailmasta. Yhteisöllisyys rakentuisi Jumalan armolle, lait ja rangaistukset kävisivät tarpeettomiksi.
3. Kanssakäyminen: Ihmisten välillä vallitsisi sielujen yhteys, henkiset arvot voittaisivat, varallisuus ja asema mitätöityisivät.
4. Ihmiskuva: Rakkaus Jumalaan antaisi elämälle merkityksen, ja Jumalan lapsena jokainen saisi arvon ihmisenä.
5. Tunne-elämä: Ihmiset vapautuisivat kaunasta, pelosta ja epäluulosta aistiessaan heitä ympäröivän rakkauden, varjeluksen ja siunauksen.
6. Käyttäytyminen: Armon kokiessaan kukaan ei kohtelisi lähimmäisiään huonosti. Ventovieraisiinkin suhtauduttaisiin sovinnollisesti ja sydämellisesti.
7. Biologia: Muutos elähdyttäisi myös ihmisruumista. Sairaudet paranisivat.
8. Metafysiikka: Jumala ei enää pysyttelisi erillään luomakunnan elämästä vaan laskeutuisi maan päälle läsnä olevaksi.

 

Tulevaisuudennäky on lainattu Deepak Chopran kirjasta Kolmas Jeesus, josta lisää tietoa täällä. Chopra on koonnut evankeliumeista yhteen Jeesuksen julistamat näkemykset siitä, millainen olisi uusi maailmanjärjestys, kun ihmiskunta saavuttaisi uuden tietoisuuden.

Jos vaihdamme sanan tietoisuus sanojen sielu ja Jumala tilalle, eikö tässä ole kuvattuna juuri se uusi maailma, jota kohti kuljemme oivallettuamme olevamme vapaita tietoisuudessa? Kun tiedämme, keitä tai kuka olemme, ei maailma voi enää olla ennallaan.

Tullaan tänä vuonna aina vain vapaammiksi ja luodaan maailma aina vain uudemmaksi!

Riemukasta uutta vuotta 2012!

Niin yksinkertaista

"It seems too simple to be true... because how many books, how many libraries, how many cd's, how many teachers - how many stories... Can it all be pointing to this simplicity - what a joke, what a strange thing - that I simply am." -Mooji-

Inhimillisyyden alue

Kun löydät vapauden ja opit luottamaan sen pysyvyyteen, olet yhä tavallinen ihminen.

On sellainen harhaluulo, että vapaa ihminen on jollain tavoin täydellinen ihminen. Se lienee osa sitä harhaluuloa, että vapauden tavoittelu tähtää siihen, että itsellä olisi loputtoman hyvä olla.

Vapaus ei ole vapautta ikävistä tuntemuksista. Vapaus on ikävistäkin tuntemuksista nauttimista.

Ihminen on aina ihminen, ei koskaan täydellinen. Sillä vajavaisuus on inhimillisyyden olemus. Jos vapaus merkitsisi täydelliseksi tulemista, ei vapaa ihminen olisi enää ihminen.

Täydellistä on tietoisuus, absoluuttinen, joka sisältää kaiken ja on tyhjä.

Vapauden oivallus ei poista kerralla inhimillisyytemme pölyä. Kiinnikkeitä on niin kauan kuin niitä jokaista ei ole kohdattu. Kohtaaminen on tietoiseksi tulemista, vapautumista, mutta jäljelle jää aina tietty inhimillisyyden alue. Inhimillisyyttä on se, mistä olemme tietoisia, mielen ominainen reaktio, joka perustuu opittuihin malleihin, mutta jonka annamme tulla, olla, ja mennä. Vapaa ihminen hyväksyy olevansa epätäydellinen - ihminen! 

Kun tähän inhimillisyyden alueeseen ei samastu, voi nauttia täydellä sydämellä ihmisyyden kaikista puolista. 

Muuttuu oman tarinansa minä-hahmosta kaikkitietäväksi kertojaksi.
Oman tarinansa lukijaksi, joka kokee tapahtumat ja tunteet, mutta tietää koko ajan, että ne eivät ole todellisuus. Sulkee kirjan kannet, vapaus. Avaa kannet uudelleen, päättää itse, kuinka tarina kulkee.