Mahdollisia ihmeitä

Ihminen on tyytyväinen vain silloin kun on joko täysin mielensä vallassa tai kokonaan oivaltanut vapauden. Näiden kahden välillä horjuminen, ns. jojoilu, on yhtä kuin helvetti. Siksi täytyy päättää, kumpaa lopulta haluaa enemmän, kummasta ottaa itselleen identiteetin. Takaisin mieleen samastuminen ei tosin tunnu edes vaihtoehdolta; olen valinnut vapauden, ja vapauteen mennään!

Elämä kuitenkin on pirullinen (pirullinen mutta lempeä!). Se heittää eteen arkisia tilanteita, jotka koettelevat päätöksen lujuutta. Tahto ja luottamus vahvistuvat kun niitä testataan tämän tästä. Haluat siis olla vapaa? Ole sitten! Tuli eteen mitä hyvänsä, tiedät, että tahtosi riittää, kun aina vain valitset vapauden.

Esimerkkitilanne: et löydä töitä. Jos valitset mielen, saat nähdä miten se toimii ohjelmointinsa mukaan: se huolestuu, murehtii ja stressaantuu epävarmuutta luovassa tilanteessa. Yrität keksiä ratkaisua tilanteeseen järjen avulla, mutta jos se ei onnistu, epävarmuus kasvaa entisestään ja stressaannut yhä pahemmin, jolloin järkikään ei toimi enää parhaalla tavalla.

Jos valitset vapauden, astut pois ratkaisun tieltä. Joku saattaa pitää tätä passiivisena toimimattomuutena, mutta itse asiassa tämä mahdollistaa toiminnan oikealla hetkellä. Yritys ratkaista asioita järjellä pikemminkin johtaa toimimattomuuteen lannistumisen kautta, mutta heti kun lakkaa yrittämästä ja astuu sivuun, oivallus saapuu: tottakai, näinhän se menee, miksen heti tajunnut. Mieli on sokea useimmille mahdollisuuksille; vapaus näkee ne kaikki, koska se on avoin. Valitsemalla vapauden antaa ihmeiden tapahtua - mielen maailmasta katsoen ne näyttävät ihmeiltä, vapaudesta katsoen ne ovat mahdollisuuksia.

Minä valitsin tämän kaiken

Kävin katsomassa elokuvan 127 tuntia, jossa mies putoaa rotkoon ja hänen kätensä jää jumiin kivenjärkäleen ja kallioseinämän väliin. Hienoin kohta elokuvassa oli minusta se, kun mies varmana kuolemastaan alkaa pohtia, että hän on itse valinnut sen kaiken, mitä hänelle on tapahtunut, ja kulkenut koko elämänsä kohti tuota rotkoa. Repliikki löytyi IMDb:stä:

"You know, I've been thinking. Everything is... just comes together. It's me. I chose this. I chose all this. This rock... this rock has been waiting for me my entire life. It's entire life, ever since it was a bit of meteorite a million, billion years ago. In space. It's been waiting, to come here. Right, right here. I've been moving towards it my entire life. The minute I was born, every breath that I've taken, every action has been leading me to this crack on the out surface."

Kohtalonomaista? Kyllä - mutta oudolla tavalla vapauttavaa. Tarkoituksenmukaista. Emme ole uhreja. Emme ole olosuhteiden armoilla. Me valitsemme.

Tämän ymmärtäminen auttaa hyväksymään. Kaiken. Mieli ei pysty hallitsemaan elämää, vaikka se niin kovasti usein haluaisikin, mutta mielen takana kaikki on selkeää. Siellä tehdään ne valinnat, jotka johtavat elämämme juuri sinne minne pitikin. Siksi olemme itse vastuussa elämästämme - me luomme sen. Valitseminen on luomista, intentioiden saattamista ilmentymiksi. Me emme ajelehdi elämän mukana passiivisesti, vaan luomme oman todellisuutemme tekemällä valintoja. Eri asia on olla tästä tietoinen.