Hapertuva

Vanha kuva hapertuu
reunat palaneet
värit haalistuneet

tämä hapertuva vanha minäkuva

ja silmistä
puhkeaa todellisuus

Tarinoita minusta ja maailmasta

Että minä synnyin tytöksi
       jota pumpulissa pyöritettiin ja vaikenevaksi opetettiin
Että minä kasvoin katse kauas suunnattuna
       silti yksinäisessä huoneessa, mielikuvien turvassa
Että minä kadotin ystävän
       vaikka hänen kanssaan yhä yhdessä kuljin
Että minä pakenin ja piilouduin
       vaikka rauhan itsessäni jo aavistin
Että minä matkustin laivoilla ja junilla
       jotta saisin kiinni itseni ja oman tilani
Että minä kohtasin totuudenpuhujan
       joka vihdoin antoi olemiselleni luvan

Että maailma kelluu sijoillaan
       jotta ihmisillä olisi paikka elämiseen
Että maailma haurastuu ja ehtyy
       koska ihminen haluaa riittävästi kaikkea
Että maailma huokailee ja alistuu
       kun ihminen suuntaa aseensa toiseen
Että maailman tarkoitus on tuottaa lisää ja kukoistaa
       jotta ihminen voisi päästä tarkoitukseensa
Että maailman vallasta taistellaan
       vaikka kaikki voisi olla hyvin vailla vaihtoehtoa
Että maailma ei pelasta itseään
       vaan syntyy uudeksi ihmisen käsistä

Tämä on pelkkä kertomus
        sillä minua ei ole
Tämä on suunnaton tarina
        sillä maailmaa ei ole

Tyhjyys, joka kertoo tarinaa iloksi itselleen
         kuuntelee näitä sanoja ja yksin tietää:
         minä olen

Ilman itseä

Luovu rakastetustasi - löydät yhteisen harmonian.
Luovu unelmastasi - näet sen toteutuvan.
Luovu tulevaisuudesta - saat nyt-hetken ikuisuuden.
Luovu omistamastasi - saat elämän rikkauden.
Luovu rooleista - saat olemisen kirkkauden.
Luovu merkityksistä - löydät ytimen.
Luovu selittelystä - tunnistat totuuden sanat.
Luovu itsestäsi - avaat vapauden ikkunat.

Kuka minä olen?

Lakkaa samastumasta mieleesi.
     Kuka se on joka samastuu?
Hyväksy kaikki.
     Kuka se on joka hyväksyy?
Tiedosta ehdollistumasi.
     Kuka ehdollistuu?
Oivalla vapautesi.
     Kuka oivaltaa?

     Kuka se on joka kysyy,
     kuka vastaa?

Kaipaus

Kaikki ei ole tässä
jotakin on vielä, jotakin...
tämä epäilys
hahmoton kysymys
vei minua pilviin ja pohjamutiin

Aavistus, vahvistamaton varmuus
esti minua hengittämästä syvään
ehti kulua vuosia
tätä hengittämättömyyttä

Sitten elämä teki päätöksen
olla valmis minussa
ja se näytti minulle epäilykseni todeksi

Sillä hetkellä muistini katosi
aika putosi pois, vain hengitys liikkui
ja tunnistin epäröimättä
että puuttuva osa oli palannut paikalleen

Puuttuva osa, todellisuus
kaipaukseni kohde, ydin itsessäni

Tahdon

Tahdon herätä todelliseen aamuun
Tahdon avata sellaiset silmät joilla näkee suoraan

Tahdon murtaa viimeiset lukot
ja astua ovesta
huomatakseni ettei ovea koskaan ollutkaan

Painava ovi haihtuu auetessaan
Se on viimeinen uni
jonka jälkeen olen kirkas ja ikuisesti valveilla