Mahdollisuus...

Loistava video siitä, mitä maailman menon muuttamiseksi todella voitaisiin tehdä. On aika nähdä meidät yhtenä planeettana ja yhtenä tietoisuutena, jossa jaamme kaiken. Maailma, jossa onnellisuus ja vapaus kuuluvat kaikille, ja jossa kasvatetaan ihmisyyttä, eikä taloutta. Sellaisen maailman toteutuminen riippuu vain meidän tahdostamme antaa sille mahdollisuus. Why not give it a shot?

"Mutta mestari, mehän kuitenkin elämme maailmassa"

 Kun vanhan apotin oli aika nimetä seuraajansa, hän päätti panna oppilaansa kokeeseen. Ennakkoon seuraajaksi kaavailtu oppilas laati runon: 
"Ruumiini on kuin bodhipuu, 
 sydämeni pronssipeili,  jota pyyhin, 
 kunnes ei tomuhiukkastakaan ole jäljellä." 
Ei hassumpi, te ehkä ajattelette. Mutta kokeen musta hevonen, Huineng, luostarin siivoojamunkki, osoittautui runossaan viisaammaksi: 
"Bodhi ei ole puu, 
 ja peili ei ole sydän. 
 Mikään ei ole todellista. 
 Mistä siis tomu?"

Mikä lopulta on todellista?

Henkisyyden etsinnässä, tietoisuuden tavoittelussa ja vapauteen pyrkimisessä on aina tiettyyn pisteeseen saakka ongelmana se, mitä tehdä maailmalle ja ns. tosielämälle, jota kaikesta huolimatta pitää elää. "Mehän kuitenkin elämme maailmassa" - mutta onko se todellinen? Onko se tomu, jota pelkäämme ja yritämme puhdistaa, totta?

Elämä maailmassa on todellisuuden leikkiä. Ei heijastuskuvia ole tarpeen pyyhkiä pois. Emme elä maailmassa puhdistamassa itseämme tomusta, vaan oivaltamassa, ettei tomua ole.

Harhaa on se, että maailmassa elämällä voisi löytää tai saavuttaa jotain. Haluamme kirkkaan pronssipeilin, mutta kun keskitymme jynssäämiseen, emme näe todellisuutta.

Voimme jatkaa maailmassa elämistä myös siten, ettemme etsi tai tavoittele siellä mitään, edes vapautta. Elämässä voi tapahtua jotain tai olla tapahtumatta - elämä ei todellisuudessa odota meiltä mitään, joten meidänkin on parempi olla odottamatta mitään siltä.

Maailma on tietoisuuden "juttu", ja me olemme siinä osallisina. Meille olennoille on suotu mahdollisuus ihmetellä tätä kaikkea. Me kaipaamme jotakin muka kätkettyä, mutta vain halumme löytää se estää tuota kaipausta täyttymästä. Kun olemme valmiit luovuttamaan minuutemme todellisuudelle, näemme elävämme siinä koko ajan.

(Lainaukset Qiu Xiaolongin romaanista Punapukuiset naiset, s. 212-213)

Täydellinen maailma meissä

Eilen näin Yle Teemalta dokumentin "Täydellinen maailma verkossa", joka käsitteli Second Lifea ja muita vastaavia virtuaalimaailmoja. Dokumentti alkoi luomiskertomusajatuksella, että ihminen häädettiin paratiisista, ja on siitä lähtien halunnut päästä sinne takaisin. Nykyään utopioita luodaan verkossa, jossa ihminen kokee pääsevänsä hallitsemaan sitä millainen maailma on, ja voi siten luoda haluamansa paratiisin. 

Emmekö me voi luoda kaipaamaamme paratiisia muutoin kuin virtuaalisesti? 

Miksi se maailma, jonka haluamme, olisi saavuttamaton utopia?

Mehän tämän maailman luomme!

Oheinen Yrjö Kallisen puhe vuodelta 1969, "Elämän syvyysaspektin arviointia", on vahvasti puhutteleva ja niin kovin ajankohtainen sanoma siitä, että meidän on aika herätä. Herätä ajatustemme harhamaailmasta. Se on ainoa, mikä erottaa meidät paratiisista.

 

Kallisen mukaan maailmamme ja olemassaolomme säilyy vain sillä ehdolla, että aavistamme olevamme unessa ja että tämä aavistus yleistyy. Aavistamalla unitilamme voimme levollisina tarkkailla kaikkea mitä siihen kuuluu. Ymmärtämällä koko elämän syvyysaspektin, perimmäisen olemuksemme, näemme jokaisessa ihmisessä nukkuvan tai heräämässä olevan ihmisen.

Jokaisessa ihmisessä uinuu mahdollisuus nähdä todellisuus suoraan sellaisena kuin se on - nähdä totuus. Kun tämä mahdollisuus meissä yksitellen herää, lakkaamme elämästä pintatasolla ja löydämme elämän syvyyden. Silloin tiedämme - riippumatta mistään mikä tapahtuu pintatasolla - tiedämme sen, mistä voidaan puhua enää viittauksenomaisesti. Ja "ne jotka tietävät, ovat kaikista nöyrimpiä".

Täydellinen maailma uinuu meissä mahdollisena. Riittää, että heräämme.

Tarinoita minusta ja maailmasta

Että minä synnyin tytöksi
       jota pumpulissa pyöritettiin ja vaikenevaksi opetettiin
Että minä kasvoin katse kauas suunnattuna
       silti yksinäisessä huoneessa, mielikuvien turvassa
Että minä kadotin ystävän
       vaikka hänen kanssaan yhä yhdessä kuljin
Että minä pakenin ja piilouduin
       vaikka rauhan itsessäni jo aavistin
Että minä matkustin laivoilla ja junilla
       jotta saisin kiinni itseni ja oman tilani
Että minä kohtasin totuudenpuhujan
       joka vihdoin antoi olemiselleni luvan

Että maailma kelluu sijoillaan
       jotta ihmisillä olisi paikka elämiseen
Että maailma haurastuu ja ehtyy
       koska ihminen haluaa riittävästi kaikkea
Että maailma huokailee ja alistuu
       kun ihminen suuntaa aseensa toiseen
Että maailman tarkoitus on tuottaa lisää ja kukoistaa
       jotta ihminen voisi päästä tarkoitukseensa
Että maailman vallasta taistellaan
       vaikka kaikki voisi olla hyvin vailla vaihtoehtoa
Että maailma ei pelasta itseään
       vaan syntyy uudeksi ihmisen käsistä

Tämä on pelkkä kertomus
        sillä minua ei ole
Tämä on suunnaton tarina
        sillä maailmaa ei ole

Tyhjyys, joka kertoo tarinaa iloksi itselleen
         kuuntelee näitä sanoja ja yksin tietää:
         minä olen