Inhimillisyyden alue

Kun löydät vapauden ja opit luottamaan sen pysyvyyteen, olet yhä tavallinen ihminen.

On sellainen harhaluulo, että vapaa ihminen on jollain tavoin täydellinen ihminen. Se lienee osa sitä harhaluuloa, että vapauden tavoittelu tähtää siihen, että itsellä olisi loputtoman hyvä olla.

Vapaus ei ole vapautta ikävistä tuntemuksista. Vapaus on ikävistäkin tuntemuksista nauttimista.

Ihminen on aina ihminen, ei koskaan täydellinen. Sillä vajavaisuus on inhimillisyyden olemus. Jos vapaus merkitsisi täydelliseksi tulemista, ei vapaa ihminen olisi enää ihminen.

Täydellistä on tietoisuus, absoluuttinen, joka sisältää kaiken ja on tyhjä.

Vapauden oivallus ei poista kerralla inhimillisyytemme pölyä. Kiinnikkeitä on niin kauan kuin niitä jokaista ei ole kohdattu. Kohtaaminen on tietoiseksi tulemista, vapautumista, mutta jäljelle jää aina tietty inhimillisyyden alue. Inhimillisyyttä on se, mistä olemme tietoisia, mielen ominainen reaktio, joka perustuu opittuihin malleihin, mutta jonka annamme tulla, olla, ja mennä. Vapaa ihminen hyväksyy olevansa epätäydellinen - ihminen! 

Kun tähän inhimillisyyden alueeseen ei samastu, voi nauttia täydellä sydämellä ihmisyyden kaikista puolista. 

Muuttuu oman tarinansa minä-hahmosta kaikkitietäväksi kertojaksi.
Oman tarinansa lukijaksi, joka kokee tapahtumat ja tunteet, mutta tietää koko ajan, että ne eivät ole todellisuus. Sulkee kirjan kannet, vapaus. Avaa kannet uudelleen, päättää itse, kuinka tarina kulkee.

Mitä tehdä tarinalla?

Katselen ulos linja-auton ikkunasta kaupungissa
jossa olen vain käymässä
auringon valo pitkästä aikaa kirkas, marraskuu
ihmiset, tietoisuuden tietämättömät valot
kulkevat katuja
ja mieleni, välineeksi annettu,
synnyttää mietteitä, mielteitä, kuvia ja kuvitelmia

Tarinakone raksuttaa.
Tietoisuuden kuplinta
on kuin unta, enhän siihenkään samastu
Voin tehdä tarinalla mitä haluan.
Se on ihana sanojen täkki
merkityksien kimaltava verho
ja katselen sitä kuin filminauhaa mieleni heijastumaa

Maailma muuttuu kerrotuksi
- kertomus sulkeutuu kansiin
ja jää jäljelle todellisuus

Kirkas tarina on mieleni määränpää
- minä pysyn vapaana. 

Tarinoita minusta ja maailmasta

Että minä synnyin tytöksi
       jota pumpulissa pyöritettiin ja vaikenevaksi opetettiin
Että minä kasvoin katse kauas suunnattuna
       silti yksinäisessä huoneessa, mielikuvien turvassa
Että minä kadotin ystävän
       vaikka hänen kanssaan yhä yhdessä kuljin
Että minä pakenin ja piilouduin
       vaikka rauhan itsessäni jo aavistin
Että minä matkustin laivoilla ja junilla
       jotta saisin kiinni itseni ja oman tilani
Että minä kohtasin totuudenpuhujan
       joka vihdoin antoi olemiselleni luvan

Että maailma kelluu sijoillaan
       jotta ihmisillä olisi paikka elämiseen
Että maailma haurastuu ja ehtyy
       koska ihminen haluaa riittävästi kaikkea
Että maailma huokailee ja alistuu
       kun ihminen suuntaa aseensa toiseen
Että maailman tarkoitus on tuottaa lisää ja kukoistaa
       jotta ihminen voisi päästä tarkoitukseensa
Että maailman vallasta taistellaan
       vaikka kaikki voisi olla hyvin vailla vaihtoehtoa
Että maailma ei pelasta itseään
       vaan syntyy uudeksi ihmisen käsistä

Tämä on pelkkä kertomus
        sillä minua ei ole
Tämä on suunnaton tarina
        sillä maailmaa ei ole

Tyhjyys, joka kertoo tarinaa iloksi itselleen
         kuuntelee näitä sanoja ja yksin tietää:
         minä olen