Täydellinen maailma meissä

Eilen näin Yle Teemalta dokumentin "Täydellinen maailma verkossa", joka käsitteli Second Lifea ja muita vastaavia virtuaalimaailmoja. Dokumentti alkoi luomiskertomusajatuksella, että ihminen häädettiin paratiisista, ja on siitä lähtien halunnut päästä sinne takaisin. Nykyään utopioita luodaan verkossa, jossa ihminen kokee pääsevänsä hallitsemaan sitä millainen maailma on, ja voi siten luoda haluamansa paratiisin. 

Emmekö me voi luoda kaipaamaamme paratiisia muutoin kuin virtuaalisesti? 

Miksi se maailma, jonka haluamme, olisi saavuttamaton utopia?

Mehän tämän maailman luomme!

Oheinen Yrjö Kallisen puhe vuodelta 1969, "Elämän syvyysaspektin arviointia", on vahvasti puhutteleva ja niin kovin ajankohtainen sanoma siitä, että meidän on aika herätä. Herätä ajatustemme harhamaailmasta. Se on ainoa, mikä erottaa meidät paratiisista.

 

Kallisen mukaan maailmamme ja olemassaolomme säilyy vain sillä ehdolla, että aavistamme olevamme unessa ja että tämä aavistus yleistyy. Aavistamalla unitilamme voimme levollisina tarkkailla kaikkea mitä siihen kuuluu. Ymmärtämällä koko elämän syvyysaspektin, perimmäisen olemuksemme, näemme jokaisessa ihmisessä nukkuvan tai heräämässä olevan ihmisen.

Jokaisessa ihmisessä uinuu mahdollisuus nähdä todellisuus suoraan sellaisena kuin se on - nähdä totuus. Kun tämä mahdollisuus meissä yksitellen herää, lakkaamme elämästä pintatasolla ja löydämme elämän syvyyden. Silloin tiedämme - riippumatta mistään mikä tapahtuu pintatasolla - tiedämme sen, mistä voidaan puhua enää viittauksenomaisesti. Ja "ne jotka tietävät, ovat kaikista nöyrimpiä".

Täydellinen maailma uinuu meissä mahdollisena. Riittää, että heräämme.

Minä valitsin tämän kaiken

Kävin katsomassa elokuvan 127 tuntia, jossa mies putoaa rotkoon ja hänen kätensä jää jumiin kivenjärkäleen ja kallioseinämän väliin. Hienoin kohta elokuvassa oli minusta se, kun mies varmana kuolemastaan alkaa pohtia, että hän on itse valinnut sen kaiken, mitä hänelle on tapahtunut, ja kulkenut koko elämänsä kohti tuota rotkoa. Repliikki löytyi IMDb:stä:

"You know, I've been thinking. Everything is... just comes together. It's me. I chose this. I chose all this. This rock... this rock has been waiting for me my entire life. It's entire life, ever since it was a bit of meteorite a million, billion years ago. In space. It's been waiting, to come here. Right, right here. I've been moving towards it my entire life. The minute I was born, every breath that I've taken, every action has been leading me to this crack on the out surface."

Kohtalonomaista? Kyllä - mutta oudolla tavalla vapauttavaa. Tarkoituksenmukaista. Emme ole uhreja. Emme ole olosuhteiden armoilla. Me valitsemme.

Tämän ymmärtäminen auttaa hyväksymään. Kaiken. Mieli ei pysty hallitsemaan elämää, vaikka se niin kovasti usein haluaisikin, mutta mielen takana kaikki on selkeää. Siellä tehdään ne valinnat, jotka johtavat elämämme juuri sinne minne pitikin. Siksi olemme itse vastuussa elämästämme - me luomme sen. Valitseminen on luomista, intentioiden saattamista ilmentymiksi. Me emme ajelehdi elämän mukana passiivisesti, vaan luomme oman todellisuutemme tekemällä valintoja. Eri asia on olla tästä tietoinen.