Vapaus ja vastuu - ikuisesti yhdessä

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, vanha totuus. Vapaus on kuin palkinto siitä, että kantaa vastuunsa, ja vastuu on ikään kuin vapauden hinta. Vastuuton vapaus on tuhoisaa. Yleensä nämä kaksi sanaa saavat siis merkityksensä toistensa jonkinlaisina vastakohtina, jotka kuitenkin tarvitsevat toisiaan. Siinä, miten itse nykyään ymmärrän nuo sanat, ne ovat itse asiassa synonyymejä. Vapaus on vastuuta, vastuu on se, mikä ilmenee vapaudessa.

Vapaus saatetaan kuitenkin käsittää hillittömäksi vastuusta irtautumiseksi, hälläväliä-asenteeksi. Mutta vastuuttomuus on merkki vapauden puutteesta (tai sen oivaltamattomuudesta). Vastuuton ihminen on kiinni mielensä kahleissa, sillä vastuun pakenemisen taustalla on pelko. Vastuuton minä välittää vain itsestään, eikä siksi ole vapaa, tai edes kykenevä näkemään itseään ulkopuolelta, laajemmassa kontekstissa. Vastuuton minä on pientäkin pienempi.

Kun saa ymmärryksen siitä, että kyse ei ole minusta ja siitä prosessista, jossa teen asioista omiani, vastuuntunto pulpahtaa pintaan. Samalla hetkellä kun ymmärrät vapautesi, ymmärrät mistä kaikesta olet vastuussa. Olet vastuussa jokaisesta ajatuksestasi ja tunteestasi, ja ennen kaikkea olet vastuussa jokaisesta teostasi. Kyky mahdollisimman vapaisiin tekoihin merkitsee kykyä mahdollisimman vastuullisiin tekoihin. Oman intressin kaikotessa et tee mitään pelkästään oman itsesi vuoksi, ja siksi olet vastuussa koko maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Kuulostaa painavalta... Mutta sittenkin, olet edelleen vastuussa vain itsestäsi, sinähän olet maailmankaikkeus. :)

Unelmat todeksi

Mitä ovat unelmat? Jonkinlaisia elämän mahdollisuuskatalogista tehtyjä tilauksia? "Haluaisin tuon, tuon ja ehkä vielä tuon." Vai jotakin ego-mielen rakennuskappaleita, jotka ylläpitävät sen olemassaoloa ja auttavat sitä määrittelemään itsensä? "Olen tällainen ja tällainen, koska haaveilen näistä asioista."

Unelmia pidetään tärkeinä. Niiden uskotaan antavan elämälle polttoainetta, kasvuvoimaa, tienviitoitusta. Unelmat ovat merkki toivosta, siitä, että uskoo elämällä olevan jotain annettavaa, ja että luottaa pystyvänsä ottamaan sen vastaan.

Mutta mitä tekee unelmilla vapaa ihminen, joka elää läsnäolossa ja ajattomassa nyt-hetkessä vailla mennyttä ja tulevaa? Eihän hän odota saavansa elämältä mitään, hän vain toivoo osaavansa ilmentää vapautta mahdollisimman avoimesti voidakseen antaa elämälle. Hän ei pohdi, mitä haluaisi tehdä elämällään, sillä elämä ei ole hänen. Elämällä on hänet, ja elämä pohtii, mitä haluaisi hänellä tehdä.

Onko niin, että vapaa ihminen vain katsoo, mitä elämä tuo hänen eteensä, hyväksyy sen täysin, ja toimii siten kuin on kaikkien kannalta parasta? Hän on valinnut luottamuksen, jolloin mielen pelot ja epäilykset eivät harhauta häntä. Hänen ainoa tahtonsa on olla vapaa, ja kun hän on vapaudelle antautunut, tahtoakaan ei enää tarvita. Vapaudessa puhuu intuition ääni, ei ehdollistuneen mielen. Mielen puheen myötä vaikenevat myös henkilökohtaiset halut ja haaveet.

Elämä menee kuitenkin koko ajan eteenpäin. Vapaa ihminen tarttuu siihen mitä hänelle tarjotaan. Hän luottaa tien olevan oikea. Miksei luottaisi - valintaa ei ole, on vain yksi todellisuus, kun sen näkee suoraan. Muuttuvatko mielen unelmat vapaudessa mahdollisuuksien näköaloiksi, elämän viesteiksi ihmiselle, että "tämän sinä voit tehdä - tee se vapaasti, sillä vain silloin se on todellista"?

Jospa viedään nämä ajatukset hieman konkretian tasolle: minä unelmoin pitkästä matkasta kaukomaille sekä omakotitalosta maalla. Olen pohtinut suhdettani näihin unelmiin: miksi minun pitäisi matkustaa kauas, kun kerran tiedän, että voin olla vapaa ja onnellinen aina tässä, juuri nyt? Miksi minun pitäisi rakentaa talo maalle, kun vapaana voisin yhtä hyvin asua tyytyväisesti kerrostalossa? Ei ole syytä, miksi pitäisi, mutta silti minulla on nämä unelmat.

Vapaudessa on luovuttava kaikesta. Menettämättä mitään. On luovuttava unelmistaan - mutta se ei tarkoita, etteivät ne voisi toteutua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että saatan päästä lähtemään ulkomaille pitemmäksi aikaa, kiertämään maailman ääriä - ei siksi, että luulisin löytäväni sieltä itseni, vaan... en tiedä, ehkä elämä tietää ja paljastaa myöhemmin minullekin, miksi. Näyttää myöskin siltä, että talo maalla on ulottuvillani. Elämä on johdattanut minut tilanteeseen, jossa unelmiani vastaava tontti on valmiina minua ja miestäni odottamassa, jos vain päätämme sen valita. Olenpa onnekas!

Silti - voin ottaa nämä asiat vastaan vapain käsin. Unelmat ovat maailmankaikkeuteen huudettuja viestejä, ne ovat vastauksia jo unohdettuihin kysymyksiin. Ehkä unelmat ovatkin aavistuksia siitä, mikä on jo totta. Ehkä siis unelmoimme siitä, mikä on todellisuudessa jo tapahtunut, ja vain meidän suhteellisessa ajassamme vielä tulevaisuutta. Unelmista luopuminen ei missään nimessä tarkoita unelmiensa kieltämistä, sillä kieltäminen vain vahvistaa ehdollistumaa. Unelmat toteutuvat, kun sitä vähiten odottaa, ja äkkiä vain huomaa kulkeneensa oikeaa tietä sinne, missä toteutuma ilmenee. "Näinhän se pitikin mennä."

Totuus

Olen vapaa.
Olen turvassa.
Siitä on turha odottaa mitään todisteita.
Sellaisia ei voi saada.
On uskottava, kunnes tietää.

Mieleeni on piirtynyt kuva jykevästä ovesta. Pohdin, että tulee vielä päivä, jolloin menen siitä läpi.
Guess what? Ovea ei ole olemassakaan.
Ovea ei ole.
Reitti on avoinna koko ajan.
Mieli ei sitä usko, mutta mieltä ei voi siitä koskaan vakuuttaa.

Olen vapaa.
Se on totta.
Ovea ei ole.

Vapaiden ihmisten maailma

Elämä on saanut aivan uuden kontekstin. Sen lähteenä on toiminut yhteisömme Vapaus-Akatemia, tai nykyään Evolutionary Community. Olettehan, lukijat, huomanneet vasemmalla olevan linkin yhteisön sivuille? Tutustukaa sivuihin ja ottakaa yhteyttä! Evolutionary Communitylle on juuri avattu myös Facebook-sivut ja toimintaa tullaan muutenkin tiivistämään lähiaikoina. Uusia jäseniä otetaan nyt avosylin vastaan. Muuta sinulta ei vaadita kuin että olet halukas oivaltamaan vapautesi, tai olet sen jo tehnyt! Kun oivallat vapautesi - ja ymmärrät mitä tuo vapaus tarkoittaa - sinusta tulee tietoisuuden evoluution avoin apuväline. Elämässäsi ei ole enää kyse sinusta erillisenä yksilönä, vaan se saa korkeamman merkityksen. Me olemme se, minkä kautta tietoisuus tulee itsestään tietoiseksi.

Pohdimme porukalla kesätapaamisessamme, mikä on yhteisömme olennainen sisältö - se houkutin, joka vetäisi ihmiset mukaan, jotta vapaiden ihmisten joukko kasvaisi ja tietoisuus ilmenisi maailmassa yhä vahvemmin, ja jotta maailma siten muuttuisi. Yhteisön nimi muutettiin jokin aika sitten englanninkieliseksi, koska kontekstin on oltava globaali - ei ole kyse vain Suomesta, vaan koko maailmasta! Miksi sitten evolutiivinen yhteisö on suomenkieliseltä nimeltään Vapaus-Akatemia? Miten vapaus liittyy evoluutioon?

Vain mielensä maailmasta ulos astuneet ovat vapaita olemaan evoluution käytettävissä. Mielen illuusion purkaminen tapahtuu tietoisuuden tilaa ja tasoa nostamalla, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jokainen meistä on jo vapaa. Ainoastaan se, missä määrin itse kukin kykenee ilmentämään tuota vapautta elämässään on riippuvainen tilasta ja tasosta, eli siitä kuinka vahvasti tiedostaa tietoisuuden ja millaisen maailmankuvan kautta todellisuutta katselee.

Vapaiden ihmisten maailma on ideaalikuva ja siten houkutin: vapaudumme mielestämme yksi kerrallaan, ja toisaalta jo vapautensa oivaltaneet raivaavat tietä muille helpottaen yhä useampien vapautumista. Niin syntyy uusi maailma. Luodaan se!

Ennen ja jälkeen - elämää jojona

Lähdetään nyt taas siitä, mistä pelkästään voikin lähteä - eli että jokainen meistä on jo vapaa. Se on siis lähtökohtainen tila, joka sitten ikään kuin unohtuu, koska elämme ihmisinä läpi tiettyjä tietoisuuden vaiheita, joiden aikana meidän on ensin tultava erillisiksi voidaksemme ymmärtää olevamme yksi.

Kun ollaan siinä pisteessä, jossa murros on lähellä, erillisen minän illuusio keikkuu jo huterana, mutta lopullinen antautuminen vapauden avoimeksi ilmentäjäksi ei ole vielä rysäyttänyt itseään läpi, ihminen on kuin jojo. Sormi, jossa jojon naru roikkuu, on aito, tietoisuutta tietoiseksi tekevä minä, kun taas se pallo, johon naru kiertyy, on mieli ja kaikki sen sisältämä höttö. Naru näiden välillä on yhtä kuin omistussuhde. Kun se katkaistaan *NAPS* - omistamisen prosessi päättyy. Minä olen minä (aito, tietoinen, läsnä siinä mikä on nyt ja yhtä kaiken kanssa), mieli ja kaikki mitä se on pitänyt minun omanani on enää jotain, mikä tapahtuu tietoisuuden kentässä, mutta sillä ei ole tekemistä sen kanssa, KUKA (tai mikä) minä olen.

Elämä jojona on sitä, että ensin sukelletaan ajatusten mukana tunteiden kuohuihin, kunnes tiedostetaan, että sinne tuli mentyä, vaikka olisi voinut olla menemättäkin, ja sitten yritetään päästä sieltä pois - sinne "ihanaan, autuaaseen vapauteen, missä kaikki on helppoa ja keveää". Jojoilun loppuminen on totta kai suuri haave - tosin se ei lopu, jos sen odottaa loppuvan joskus sitten tulevaisuudessa.

Ero siinä, millaista on ennen jojoilun loppumista ja sen jälkeen, on suhtautuminen mielen sisältöön, ajatuksiin ja tunteisiin. Jojona elävä ihminen pyrkii muuttamaan tunteitaan, muuttamaan ajatuksiaan, jos ei pidä niistä eikä halua kokea niitä. Sieltä "alhaalta" (mielestä) käsin katsottuna ihminen pyrkii hallitsemaan kokemuksiaan, ja kun ne ovat negatiivisia ja tuskallisia, hän yrittää ajatella toisin jotta voisi tuntea toisin. Hän siis yrittää ajatustensa avulla päästä pois mielestä, ajatella itsensä vapaaksi - nurinkurista!

Jojoilun lopettanut ihminen antaa ajatusten ja kokemusten tulla, sillä ei ole mitään syytä estää niitä tulemasta. Hän eri yritä päästä eroon kivuliaasta tuntemuksesta kääntelemällä ajatuksiaan eri päin. Hän katsoo tunnetta, näkee mistä ajatusketjusta se on lähtöisin, näkee mikä tapahtuma elämässä synnytti ajatusketjun. Kun hän on huomioinut nämä seikat, on koettu tuntemus luultavasti sillä aikaa jo kaikonnut, ja vaikkei olisikaan, hän antaa sen olla. Hän katsoo sitä "ylhäältä" päin. Tunteet eivät hallitse häntä, eikä hänen tarvitse yrittää hallita tunteita, sillä hän tietää, että kun ne tulevat, ne myös menevät. Koska hän on vapaa, hän on koko ajan sitä, mikä on pysyvää, eikä mikään ohimenevä muuta hänen olemustaan toiseksi.