Se on tässä juuri nyt. Se menee ehkä ohi pian, mutta vähät siitä - se on juuri nyt. Vapaus.
Mistä tiedän, että juuri nyt olen vapaa? Koska en pelkää, eikä minua kiinnosta, miten asiat tulevat tapahtumaan myöhemmin. Minulta ei puutu mitään. En murehdi, mitä minulta ehkä jossain myöhemmässä tilanteessa tulee puuttumaan. Ei välttämättä mitään, en voi tietää. Ei vain ole mitään syytä edes miettiä sitä.
Sillä minusta pursuaa hillitön luottamus, joka ylittää mielessäni häivähtelevät ajatukset. Luottamus on kuin kahva vapauden kyljessä, siinä pysyy kiinni kaikesta huolimatta. Vaikka näppituntuma vapauteen toisinaan herpaantuu, ja mielen epävarmuudet palaavat, ei vapaus katoa minnekään. Siellä se möllöttää kuin kuu keskellä kirkasta päivää.
Minulla on yksi tehtävä maailmassa: olla aito itseni ja kertoa muillekin, että se on mahdollista. Kun molemmat käteni ovat tarttuneet vakaasti luottamuksen kahvaan, tiedän, että voin toteuttaa tämän. Elämä tietää, kuinka sen tarkoitus toteutuu, ja minun on syytä vain taata sille esteetön kulku.
Vapaus ei ole mysteeri eikä ponnistelujen tulos. Vapaus ei ole uskomus, vaan tietämys. Luottamus elämään on yhtä kuin tieto siitä, ettei ole kysymys erillisestä ja erityisestä minästä (joka katselee yöllä kuuta ja miettii, miten saisi sen omakseen), vaan että vapaus on ainoa todellisuus.
Ja koska vapaus siis on kaikki mitä on - niin, ei ole mitään muuta! En siis voi olla muuta kuin vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti