maanantai 22. elokuuta 2011

Hyvästi, rakas

Jokaiselle ihmiselle on iso haaste hyväksyä oma itsensä. Aina tuntuu olevan asioita, joita pitäisi olla itsessä enemmän, ja asioita, joita pitäisi olla vähemmän. Sitä on tottunut pitämään itseään tietynlaisena, lapsesta saakka on peilannut itseään ympäristöstään ja tehnyt siitä tulkintansa. Mieli on määritellyt minänsä, lyönyt lukkoon sen käsityksen, jonka varassa ihminen sitten (monesti koko elämänsä) elää itsensä kanssa.

Läsnäolossa on olennaista kaiken hyväksyminen sellaisena kuin se on: kaiken mikä tulee vastaan, tapahtumien, toisten ihmisten, tilanteiden, olosuhteiden, koko elämän kirjon. Helposti sitä sitten kuitenkin jää katsomaan tätä kaikkea hyväksymisen kohdetta mielensä minästä käsin - ja unohtaa hyväksyä sen kaikkein tärkeimmän: itsensä!

Tämä realisoitui minulle juuri hiljattain: olen pyrkinyt hyväksymään kaiken, tai jopa ymmärtämään, että mitään ei ole mikä täytyisi hyväksyä, koska kaikki on yhtä - mutta olen totta puhuen unohtanut itseni pois tästä "kaikesta". Olen halunnut päästä eroon mielen tuottamasta minästä osittain ihan vain siksi, että en pidä siitä! Mieleni minässä on asioita, jotka olen halunnut muuttaa, ja kun on kerran tarjoutunut mahdollisuus päästä siitä kokonaan irti, olen ollut viskaamassa sitä menemään, että "lähdes nyt jo siitä, sinua ei kaivata". Vaan ei lähde - miksi ei lähde? Koska jotakin on kesken, kana vielä kynimättä.

Mielen tuottama minäkuva pitää hyväksyä ennen kuin siitä voi luopua. On annettava itselleen anteeksi aivan kaikki. On parasta lakata nimeämästä niitä vikoja ja puutteita, joita mielen minässään havaitsee, lakata yrittämästä muuttaa itseään toisenlaiseksi kuvitellen pääsevänsä siten vapaaksi. Vapaus tulee kun ymmärtää, että kaikki on hyvin juuri sellaisena kuin on, sekä minässä että maailmassa. Muutoksia toki tulee, mutta ne tulevat vapauden kautta elämän tahdosta, eivät mielen yrityksestä.

Elämä päättää, ja kun olemme yhtä elämän kanssa, me päätämme.

Anna itsesi olla - niin kuin annat kaiken muunkin olla.

Rakasta itseäsi niin paljon että luovut itsestäsi!


2 kommenttia:

  1. Kiitos Katariina - viimeinen kohtaaminen ennen antautumista vapauteen on mielen luoman oman itsensä kanssa.

    VastaaPoista
  2. Rakasta itseäsi - sitä ei voi sanoa ikinä tarpeeksi usein

    VastaaPoista